Ja taivas tippui niskaan, kaikki räjähti, vain sirpaleet jäivät jäljelle... nyt olen taas paska ihminen. Ei suukkoa, vain rakkaan vihaa, kylmyyttä ja kostoa. Toivottavasti hänkin oppii jonain päivänä läksynsä.
Sinnittelen vielä, josko saisin voimia huomiselle. Mielessä viistää vapauttava tuska, mutta sitä nautintoa en vielä itselleni suo.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment