Nyt alkaa uusi elämä... ehkä hieman myöhässä näin uutta vuotta ajatellen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Tavoitteena olisi jättää masennus vihdoin taakse, oppia rakastamaan itseäni sekä uskomaan, että ehkä minustakin tulee isona jotain. En voi enää kokea samanlaista päivää kuin eilen. Päivää, jolloin rakas sanoo että vihaa mua enemmän kuin ketään muuta, jolloin rakas haluaa mun häipyvän kamoineni helvettiin, jolloin rakas sanoo sen totuuden, jota en halua kuulla: R, sä oot hullu, sairas...
Aamuyöllä meni itkusta täristen pyytämään, josko rakas voisi tulla edes viereeni nukkumaan. Aamun lääkäri pelotti sydämessä, ja vain rakas saisi mut rauhoittumaan. Ja tulihan rakas, tosin, ei koskenut muhun... käpertyi vain omalle sängynpuolikkaalleen...
Nyt ollaan molemmat annettu tilanteen rauhoittua. Sain jopa suukon hetki sitten. Sairasta, miten yksi pieni kosketus sai aikaan euforisen olon.
Tiedän, että olen melkein menettämässä rakkaani. Mut nyt mun on taisteltava, en voi antaa jonkun noin ihanan ihmisen kadota elämästäni. Nyt tavoitteena on vain hoitaa itseni kuntoon. Olkoon tämä terapiani, kaikki vitutus, tuska, himo ja rakkaus näkyköön täällä.
No comments:
Post a Comment